perjantai, 10. elokuu 2012
Olemme muuttaneet
Kuten tuossa tuli aiemmin todettua, vuodatuksen blogipalvelimella oli "pieniä" ongelmia (kuukauden katkos, parin vuoden kuvat katosi jne). Nyt palvelu on toki palannut entistä ehompana, mutta tulin nyt silti siirtäneeksi blogin muualle (kun kerran vuodatus tarjosi hyvät välineet vanhojen juttujen siirtoonkin - kiitos siitä). Parin päivän "leikkimisen" jälkeen oli todettava, että kyllä ylikansallinen google kuitenkin tarjoaa blogistille paremmat oltavat kuin tämä pienempi (ja varmaan sympaattisempi) kotimainen vaihtoehto. Joten jorinat jatkuu osoitteessa bitblond.blogspot.fi (nyt jo ainakin yhden "blogin muutto ja muistelu" -tarinan verran). Kuvaa klikkaamallakin löytää perille. C U there.
tiistai, 7. elokuu 2012
Pumppipäiväkirjan jatkoa, pitkän tauon jälkeen
Olin joskus kaukaa viisas ja kirjasin blogiin bodypumpissa käyttämäni painot. Kahden vuoden takaisen pumppipäiväkirjan lukemien en uskonut kovin merkittävästi enää kehittyvän, mutta saisinpa seurailtua säilyvätkö vajaa nelikymppisen lihasvoimat seuraavalle, väkisin keski-ikää kohti vievälle vuosikymmenelle. Pitkään tuntuikin siltä, että jumppailu on vain rapistumisen ehkäisyä - vain joissakin lihasryhmissä oli hieman edistytty. Tämän kesän aikana olen löytänyt itsestäni yllättäviä supervoimia. Joten syytä kirjata taas uudet (lopulliset?) huippulukemat muistiin, lihasryhmä kerrallaan (painot per tangon pääty):
- Alkulämmittely: samat 5kg kuin ennenkin, mutta olen harkinnut ykkösten lisäämistä. Virallinen ohje sanoo, että maksimissaan vitoset, mutta ainakin jokunen mies - vakio-ohjaaja mukaanluettuna - uskaltaa uhmata rajaa, joten miksen minäkin?
- Jalkakyykyt: ensimmäinen itseni yllättäminen. Adelen “Someone like you” kannustaa rauhalliseen tahtiin, ja olen onnistunut viruttamaan 8.5 kilosta 9.5:een - ja siitä sitten peräti kymppeihin. Eikä edes tunnu niin pahalta, kuin kasipuolikkaat ensialkuun, varmasti alle vuosi sitten. Kahdenkymmenen kilon tankoa en olisi vielä pari vuotta sitten uskaltanut yrittää nostaa niskan päälle, mutta nyt tuo kyykkysarjan alkuhaaste on turvallisen hallittu.
- Rinta: vitoset ja kutoset tuntuivat voitolta joku aika sitten - käsivarsien pikkulihakset eivät enää sanoneet sopimusta irti tyyliin 3.5 kilossa. Edellisessä ohjelmassa taisin hurjastella 7.5 kilon ennätyksen, ja nyt, ihan puolivahingossa, penkkipunnertelen 8.5 kiloa. Tankosarja on tosin melko lyhyt ja sitä seuraavat punnerrukset eivät ehkä mene ihan “nenä maahan”-tyylillä.
- Selkä: vaikka olin yrittänyt olla rennolla "tavoitteena rapistumisen ehkäisy"-asenteella, selkälihasten edistymättömyys alkoi turhauttaa. Junnasin varmaan pari vuotta kutosilla ennen kuin pääsin 7-7.5kg haarukkaan. Viime viikolla selvisin 8 kilon ennätyksestä, ja eilen viskasin puolikkaat päälle, jotta pärjäisin vähemmillä “donitseilla” (yhden kilon kiekot - muut siis 5 ja 2.5. Korkeaa matematiikkaa). Kuntonyrkkeileviltä äijiltä tarttuneilla ääniefekteillä pääsin maaliin. Kaikkien aikojen upein jumppabiisi (Evanescencen “Bring me to Life”) kannusti, vaikka tämän ohjelman jumputusmiksaus melkoinen raiskaus onkin. Ennätyksen juhliminen jäi hetkelliseksi, kun toinen vielä hämmästyttävämpi ajoi edelle.
- Ojentajat: kesän kuntopiirityyppisessä ojentajasetissä ei käytetä tankoa, mutta edellistä ohjelmaa tein vitosilla. Kuntopiirissä ylpeilen lintsaamattomilla dipeillä, eli ojentajapunnerruksilla selkä kohti penkkiä. Ei huono suoritus siihen nähden, että minulla totta vie riittää “oman vartalon painoa” nosteltavaksi. Ojentajapunnerruksia normaalisti etuperin olen pystynyt tekemään hitaalla tahdilla - esim. bodybalancen krokotiililiike sujuu mallikkaasti, vaikka toki polvet maassa (niinkuin muutkin punnerustyyppiset jutut). Tempoon tehdyt punnerrukset ovat jääneet vajaiksi, mutta eilinen supernainen ehti tehdä nekin. Eihän niitä sarjassa olekaan kuin muutama, mutta silti. Hämmästys siitä inspiroi seuraavan...
- Hauikset: pari vuotta sitten hehkutin 3.5 kilon ennätystä, enkä nähnyt etenemismahdollisuuksia, kun puolen kilon minimilisäys tuntui niin hurjalta. Jossain vaiheessa nostin kuitenkin 4 kiloon, jolloin hieman vieraampi ohjaaja hymähteli “donitsirivistölle”. Kahdeksan pikkukiekon hamstraaminen tuntui sen verran nololta, että oli pakko punnertaa 4.5 kiloon. Siitä yksinkertaistin vielä vitosiin. Tässä lyhyessä hauisohjelmassa tulin testanneeksi 5.5kg, ja vieläpä niin, että jätin vapaaehtoisen tauon puolivahingossa väliin. Eilisillä 6-kilosilla pidin sen suosiolla, ja juhlin silti villisti (henkisesti, pään sisällä) käsittämätöntä ennätystä.
- Yhden jalan kyykyt: tein pitkään ilman painoja, mutta viimeaikaisissa ohjelmissa on ollut kevyempiä kahden jalan osioita, ja on suositeltu rinta-selkä-painoja. “Luomupainoihin” eli omaan ylipainoon vedoten olen pitänyt hieman pienempiä, mutta vähitellen lähestynyt suositusta. Tänä kesänä on ollut ihan uudenlainen "kyykky ja hyppy"-osio. Ja sitäkin "mahdotonta" liikettä olen tehnyt - lingonnut ilmaan parikymmentä kiloa enemmän kuin hoikka keskivertojumppaaja.
- Olkapäät: tein vielä toukokuussa 2.5-kilosilla (suositus "noin alkulämmittelypainot” - ei toivoakaan!). Uudessa sarjassa on lupa vauhdittaa jaloilla tangon nostoa kohti kattoa, joten painoja voi hieman lisätä. Nostin 3.5 kiloon. Selvisin. Nostin 4.5 kiloon. Vieläkin selvisin. Ja nyt on jo vitoset eli juurikin ne "mahdottomat" alkulämmittelypainot. Seuraavaan ohjelmaan täytyy varmasti pudottaa, mutta ei koko matkaa 2.5 kiloon.
- Vatsa: ei edelleenkään raportoitavia painoja. “Vuorikiipeily”-hoover-asento ei ehkä ole täydellisen oikeaoppinen. Peppu “lepäilee” aavistuksen liian ylhäällä. Taas syytän “luomupainoja”, joista en millään tunnu raaskivan luopua. Syön kuin pikkulintu, eli oman painoni verran, aina jumpista kotiutuessani...
Yleistilannekatsauksena mainittakoon vielä, että olen vihdoin koukuttunut itse lajiin niin tehokkaasti, että saan mentyä muidenkin kuin lempiohjaajani tunneille - ja jopa viihdynkin niillä. Edelleen on “automaattista" Antti-pumppia - muiden ohjaajien tunneille pitää keräillä motivaatiota, jos viikon toinen "pakollinen" uhkaa jäädä puuttumaan. En toki joka viikko käy kahta kertaa, mutta aika säännöllisesti kuitenkin. Useimpina viikkoina bodybalance päälle, ja joskus jotain muuta (tänä kesänä käyty kahdesti “ei ikinä enää”-sarjaan tuomitussa bodystepissä - itseni hämmästyttäminen osa N). Ja kuntonyrkkeilykin palaa ensi viikolla ohjelmistoon - jee!
maanantai, 30. heinäkuu 2012
Laillista musiikkia, jälkikirjoitus
Hieman myöhäinen tämä jatko-osa, mutta kun vuodatuksen palvelin oli vajaan kuukauden nurin. Pari tärkeämpääkin päässä pyörinyttä tarinaa on jäänyt kirjoittamatta, tai ainakin odottelemaan parempia aikoja, mutta hoidetaan nyt tämä aihe pakettiin.
Poimurin latauskauppahan kuoli välittömästi aiemman sepustukseni jälkeen, ja täysin yllättäen. Olin saanut valitukseeni vastauksen tyyliin "joitakin levyjä ei enää saa" (sai ostettua mutta ei ladattua) "mutta valikoimaa on vielä runsaasti". Ja muutama tunti myöhemmin nettikauppa oli lakkautettu "palveluntarjoajan vaikeuksista johtuen". Valitin tietysti lisää, kun latauskortistani jäi suurin osa käyttämättä, ja sain jonkun hyvityksenkin - rahat takaisin siitä latauksesta joka onnistui. Siis nimenomaan siitä, joka onnistui - en epäonnistuneesta tai kortin käyttämättä jääneestä osuudesta. Jatkovalitukseeni ei enää reagoitu. Kai kaupan asiakaspalvelijatkin oli jo potkittu pihalle.
No, ottaen huomioon, että kortti oli ostettu puoleen hintaan ja olin jotain saanut ladattuakin, tappioni jäi alle vitosen suuruusluokkaan. Ehkä en jaksa haastaa entistä Poimuria oikeuteen. Digimusiikin ostostakaan en kovin kauan pysynyt erossa, kun muutama päivä myöhemmin latauskauppoihin ilmestyi Flute of Shamen kauan odotettu Coming Home-EP.
maanantai, 2. heinäkuu 2012
Laillista musiikkia
Hömppiksen kuningasvalittajaosio jatkuu, tällä kertaa digitaalisen musiikin kaupalla. En kyllä yhtään taas ihmettele, että moni latailee musiikkinsa ennemmin laittomasti - laillinen tapa osoittautui taas kerran kovin vaikeaksi. Hyvä, etten sentään kavereille mainostanut, kun paikallinen Prisma myi Poimurin latauskortteja puoleen hintaan, sen kunniaksi, että kyseinen lafka on lakkautumassa (enkä kyllä ihmettele sitä lakkauttamistakaan). Kortin 19 euron nimellisarvosta maksoin siis puolet, ja sillä piti saada 20 latausta. Menin nettikauppaan ja totesin heti, että eihän 19 euron kortilla saa 20 latausta, kun irtobiisit on järestään yli euron ja albumitkin toista kymppiä. No, eipä tuo mitään - kyllä kortti siihen riittäisi mihin sen ajattelin käyttää, yhteen albumiin - ja blogin yleisaihepiiriä kunnioittaen mainittakoon, että Idols-Pete Parkkosen Ville Eetvartti-isoveljen levyyn - sekä muutamaan irtobiisiin.
Joten eikun albumi ostoskoriin ja kiinnostavia biisejä bonukseksi, kunnes tilaussumma oli hitusen alle sen 19 euroa. Latauskoodin kortin syöttö... ja sitten arvottiin seuraavaa virheilmoitusta. En nyt muista sanatarkasti, mutta "tämä koodi ei kelpaa tähän ostokseen", "tämä asiakas ei voi käyttää tätä koodia"... ja ehkä joku kolmaskin vielä, vuoronperään toistuen. No jopas. Poistin tilauksestani muutaman biisin - ei auttanut. Poistin reilummin, eli myös sen albumin, ja kas - se meni läpi! Sain ladattua kokonaiset kolme biisiä, ja sähköpostiini tilausvahvistuksen, jonka mukaan olin maksanut niistä reilut neljä euroa. Tilasin vielä pari irtobiisiä, mutta siihen se sitten jäi. Albumin halusin tilata albumina enkä biisi kerrallaan, koska niin se olisi hieman halvempi - luulin saavani kortilla enemmän.
Muutaman päivän odottelun jälkeen sain Poimurilta vastauksen valitukseeni. Ensin hyvät uutiset: 20 latausta tarkoittaa 20 latausta, sanoi tilausvahvistuksen rahasummat mitä tahansa, eli kyllä kortilla 20 biisiä pitäisi saada. Mutta - niiden pitää olla irtobiisejä, ei albumeja. Vienon sarkastisessa vastapalauteessani huomautin, että kortissa itsessään lukee "valitse haluamasi kappaleet tai albumit". Pikkuvikoja, kuten sekin, että asiakkaan pitää täpätä osta-nappia 10 kertaa yhden sijaan. Sen tein, ja nyt useampi tunti myöhemmin "tilausta käsitellään" edelleen - en tiedä mikä jäi jumiin, nettikauppa vai selaimeni. Tilausvahvistus tuli kyllä sähköpostiin saman tien. Siinä oleva "käytä tätä linkkiä jos latauksessa on ongelmia"-linkki ei tietenkään toimi.
Että näin tuli ehkä säästettyä muutama euro (tai ei oikeastaan sitäkään, koska koko idea ladata tämä semi-kiinnostava albumi lähti siitä puolen hinnan kortista - sulovilenismiä parhaimmillaan). Vielä enemmän euroja ja erityisesti hermoja olisin kai säästänyt turvautumalla ihmeellisen internetmaailman tarjoamaan ilmaisaineistoon (ja ehkä - bonuksena - minulla olisi jo se haluamani levy!). Mutta kun nyt satun nykyään ottamaan aika vakavasti sen, että muusikon pitää saada työstään edes ne pikkuroposet mitkä hänelle virallisesti kuuluu...
keskiviikko, 6. kesäkuu 2012
Tapaus Rajalan kamera part deux
Kamerani saapui kuin saapuikin eilen postissa, päivää vaille kuukauden sen jälkeen kun sen huoltoon lähetin, päivää vaille 2 viikkoa siitä, kun kävin liikeessä huutamassa (tietysti tämä omalta paikkakunnalta liikkeeseen ja taas kotiin -matkustus on "oma vika"). Mukana joku huoltotilauslappu, mikä just ja just kertoo mitä kameralle on ehkä tehty: "tarkistettu... suositellaan sulkijajärjestelmän korjausta". Kai on sitten jopa korjattu, kun kerran toimii.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi näin jälkikäteen ajatella. Ehkä odotin sitä "pahoittelut että kesti"-viestiä kameran mukaan, mutta senkään vertaa Rajala ei viittsinyt asiaa hyvitellä tai selitellä. Ehkä ei tarvitsekaan - iso erikoisalan liike voi tehdä mitä lystää ja palvella parempia, tonnien kameroita ostavia asiakkaita. No, toivottavasti minun halpiskamerani toimii jatkossakin - en taitaisi kestää toista vastaavaa huoltorupeamaa. Saa nähdä kuinka pitkään menee ennen kuin kuvaan taas samalla ILOLLA kuin heti kameran hankittuani. Pikaset pihakukista otetut testiräpsäykset oli ainakin ihan kivoja...
