perjantai, 14. marraskuu 2008
Uni on pop
Eilen pelasin varman päälle menemällä helpommalle tunnille lämmittelemään, ja kuviot oli tosi helppoja. Normaalisti olisin varmaan kyllästynyt liikoihin toistoihin, mutta nyt olin ihan innoissani - oli ihanaa osata taas pitkästä aikaa. Toinenkin tunti, se haasteellisempi, tuntui ihan tanssimiselta. Koreografiat eivät olleet samoja kuin viime viikolla, vaan todennäköisesti selvästi helpompia, mikä teki kontrastin edelliskertaan vielä selvemmäksi. Levänneet aivot poimivat keskivaikeat askelkuviot ihan älyttömän paljon helpommin kuin univelkahaamun aivot niitä vaikeampia.
Tanssiopettaja on aivan loistava - taitava entinen kilpatanssija, ja vielä hauska rento tyyppikin lisäksi. Tällasen peruskehun jälkeen uskallan kommentoida hassua logiikkaa, jolla sain oikeastaan ainoan kerran itseni täysin solmuun tuolla tunnilla. Nykyään niin kovin trendikkäillä Les Mills-tunneillahan ohjaaja ei saa koskaan olla takapuoli kohti jumppaajia, vaan tekee kaikki liikkeet salin edessä peilikuvana. Aitoon latinalaistanssiin perustuvassa bailatinossa näin ei tietenkään tehdä, vaan vasen jalka on vasen jalka ohjaajallakin. Eilen ohjaaja kuitenkin pyörähti yhtäkkiä ympäri ja huusi, että tehkää peilikuvana. Ja sitten hän astui ronskisti vasemmalla jalalla eteenpäin kun meidän piti mennä oikealla jalalla taaksepäin. Eikä vaikuttanut edes vahingolta, vaan taisi olla samaa tanssijoiden matematiikkaa, jolla joskus päädytään neljän 45 asteen käännöksen jälkeen naama lähtösuuntaan.