Kun ei ole suhteita hyvään tai edes halpaan asianajajaan, pitää täydentää eilistä vuodatustani määrittelemällä pari termiä:
"rytmitajuton zumbaohjaaja" - hieman kokematon ohjaaja, jonka kuviot eivät minun mielestäni oikein pysyneet musiikin tahdissa (tai kuten bailatinokaverini kannustavasti totesi: "meni se välillä ihan ok"). Kyse on ehkä samantyyppisestä ilmiöstä kuin oman miehen kanssa tanssiminen, jota perheriitojen välttämiseksi ei tule juurikaan harrastettua. Kummallakin on oikein hyvä rytmitaju, mutta erilainen kuin toisella.
"hyvä / erinomainen jumppaohjaaja" - vain ja ainoastaan minun mielestäni hyvä / erinomainen. Tai varmaan monen muunkin mielestä, mutta määritelmän ulkopuolelle jäävät eivät ole huonoja, vaikken minä niistä satukaan tykkäämään. Tai joissain tapauksissa saattavat ollakin, mutta sen määritteleminen ei ole minun asiani.
Ja sitten voisin määritellä vielä yhden, ehkä ihan uuden termin, joka nasevasti selittää eilisen vaahtoamiseni taustalla olevaa mielenhäiriötä:
"metamurehtiminen" - murehtimisesta murehtiminen (kuten metatieto on tietoa tiedosta). Sitä, että tuntee itsensä idiootiksi, kun murehtii niin typeristä asioista, ja keriytyy sen takia entistä tiiviimpään stressikierteeseen. Elämän suuria päänsisäisiä ongelmia saisi taatusti hieman karsittua, kun luopuisi edes metamurehtimisesta. Jos lempijumpan missaaminen on minulle elämää suurempi, vähintäänkin päivän pilaava murhe, niin entä sitten? Voisin kiukutella vapautuneesti sen päivän ja jatkaa rennosti eteenpäin. Toivottavasti jopa kiitollisena siitä, ettei ainakaan sillä hetkellä pahempia murheita ole.
