Edellisten onnellisenvaaleanpunaisten vaahtokarkkilauseiden vastapainoksi rutinaa. Tällä kertaa aiheesta mobiili-internet-säätö, ongelma, joka kyllä tavallaan kerjättiin itsellemme (disclaimer aidoille nörteille: "säätö" ei nyt tässä tapauksessa ole mitään tekniikkaan liittyvää, eli voitte lopettaa lukemisen suosiolla tähän).

Sain joku aika sitten päähäni, että reissuläppäri olisi kiva - minähän olen varmaan maailman ainut nörtti, jolla internet ja atk ei vielä toimi kännykässä. Miniläppäri tulikin ostettua yllättävän nopeasti kun löytyi ... yllätys, yllätys ... hyvä tarjous. Mustanpörssin viimeinen kappale Asus-linuxia hintaan 150 euroa. Mikäs siinä - jos on romu, niin ei kovasti harmita, jos reissun päällä häviää tai hajoaa. Se kuitenkin hajosi heti kotona, ja oikeastaan kuin tilauksesta, koska olin jo hieman katunut konevalintaa. Vieressä olisi ollut toinen viimeinen jämäkappale, Acer-linux hintaan 160 euroa. Asus-valinnan syy ei edes tämän tason sulovilenille ollut valtaisa hintaero, vaan aavistuksen vähemmän säälittävä muistin ja tallennustilan määrä. Toisaalta Acerilla pystyy kirjoittamaan ilman pienisormisempaa reissusihteeriä. Sain siis viallisen koneen tilalle sen, joka minun olisi alunperinkin pitänyt valita - vaistolla eikä liiallisella "toinen on tehokkaampi"-järkeilyllä.

Alkuperäinen Asus, jonka 3G-yhteensopivuutta myyjä ei uskaltanut varmuudella luvata, sai meidät kuitenkin sähläämään liittymäasiat ihan solmuun. Saunalahdella on kaksi kivaa palvelua: kahden viikon 3G-koekäyttö, sekä multi-SIM, jolla voi surffata sekä kännykällä että tietokoneella samaan hintaan. Niitä ei vaan saa samaan liittymään. Myyjä itse ehdotti meille porsaanreikää: perus-3G-liittymä koeajalle, ja sen irtisanominen eli vaihto tuplaliittymään kokeilun jälkeen. Ajankohta sattui vielä olemaan sellainen, että laskettiin, että kaksi reissua saisin tehtyä koeajalla - melkein. Toisella paluumatkalla rimpauttaisin asiakaspaveluun ja irtisanoisin koelittymän. Mukavan ja asiantuntevan myyjän ainoa virhe oli, että uskoi sen riittävän.

Ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole, vaan kylkiäisenä saatu mokkula pitää palauttaa ensin. Olisi voinut olla hieman tuskaista metsästää mokkulanpalautuspaikkaa reissun päältä, joten onneksi soitin asiakaspalveluun jo tänään. Asiakaspalvelun numero oli tietysti jo vaihtunut siitä, mikä alle kaksi viikkoa sitten saadussa tilausvahvistuksessa luki, mutta mitä pienistä - toisella soitolla pääsin oikeaan paikkaan. Asiakaspalvelija kysyi ystävällisesti, että mitä asiani koskee, sanoi hetkinen, ja paiskasi minut takaisin jonoon! Kuuntelin ihmeissäni jonotusmusiikkia kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen eri henkilö vastasi. Uusi selityskierros, jolla toivon mukaan asia selvisi: kunhan saan mokkulan postileimattua kahden viikon koeajan sisällä, irtisanominen on kunnossa, enkä kärsi 24 kertaa 10 euron kuukausimaksua turhasta liittymästä.

Se lopullinen liittymä kun tuli hätäpäissään hankittua jo ennen edellisen irtisanomista - mies halusi sittenkin yhteyden kännykkäänsä heti, ja kylkiäisenä se tulisi sitten minun (sorry, yhteiseen ;) reissuläppäriin, kunhan ehtii. Ainoa vaan, että uusi liittymä on miehen, joka on reissussa. Minun pitäisi seurata huomenna perässä - mieluiten toimivan internetin kanssa (minäkö riippuvainen... eeen ;). Uusi SIM-kortti tuli kirjeenä kotiin, mutta uusi mokkula reissaa postissa. Päittäin vaihtaminen ei onnistunut - siis se, että pitäisin omani ja uusi palautuisi suoraan postista. En tiedä saisinko edes miehen pakettia lunastettua postista, mutta säädön maksimoiseksi koko lähetyskin on kadonnut. Aamulla Itellan seuranta kertoi, että paketti on Espoossa, mutta nyt lähetysnumeroa ei ole ehkä vielä rekisteröitykään. Tietenkin ensimmäisenä tulee mieleen, että kirjoitan numeron väärin, mutta identtisyys on varmistettu copy-paste-menetelmällä... Joten uhkaavasti näyttää siltä, että yhden mukavan junasurffailureissun jälkeen joudunkin taas nettivierotukseen... mikä tietysti toisaalta voi olla ihan hyväkin ;)